Ilkka Paajanen: Rajattu äärettömyys

Ilkka Paajanen: Rajattu äärettömyys Teijon Masuunin Camerassa 6.6.-19.7.2026

Saksalainen kirjailija Johann Wolfgang von Goethe on käyttänyt ilmausta ’rajattu äärettömyys’ tarkastellessaan suunnattoman suurta holvattua tilaa. Hieman vapaasti ajatusta tulkiten näen omat työni rajattuina otantoina suuresta äärettömyydestä. Arkkitehtuurin on sanottu olevan ’jäätynyttä musiikkia’, ’kangistunutta musiikkia’ tai ’vaiennutta musiikkia’. Näistä kuuluisimman ilmauksen ’jäätynyttä musiikkia’ on tiettävästi ensimmäisen kerran kirjannut Friedrich Schlegel vuonna 1803, vaikkakin ilmauksen keksijäksi mainitaan eri lähteissä myös esimerkiksi August Wilhelm Schlegel, Johann Wolfgang von Goethe tai Friedrich Wilhelm Joseph Schelling.
Mitä tapahtuukaan, kun nyt maalaan tai piirrän tuota ’jäätynyttä musiikkia’?

Saksalainen taidehistorioitsija August Schmarsow kirjoitti arkkitehtuurista ’tilanmuovaajana’. Hän on käyttänyt myös ilmauksia ’kosketustila’, ’liikkumistila’ ja ’katselutila’.
Onko liian vapaa tulkinta, että maalaten ja piirtäen voin paitsi ’katsella’, myös ’koskettaa’ tilaa?
Rakennuksesta tulee vasta liikkeen täyttymisen kautta ajallisesti olevaa. Arkkitehtuuri on yhdellä tapaa sävelletty taideteoksena, jota ei ainoastaan tiedosteta askel askeleelta, vaan jonka tehtävä tulee täydellisesti esille peräkkäisyydessä samalla tapaa kuin soimaan saatettu musiikkikappale. Arkkitehtuurilla on siis vahva aika-tila-rakenne.
Voiko siten rakennustaidetta tulkita piirtäen tai maalaten? Maalaamiseen ja piirtämiseen liittyy aina yhdenlainen aikakäsite, niitä varten on seisahduttava lyhyemmäksi tai pidemmäksi hetkeksi.
Matkoillani ja hyvin usein muutenkin minulla on mukana luonnoskirja. Piirtäminen tarjoaa aivan erilaisen mahdollisuuden kohteen tarkasteluun, maisteluun ja nauttimiseen kuin sen valokuvaaminen. Piirtäessä tarkastelee kohdetta kokonaisvaltaisesti, silmä tutkii kohteen muotoja, yksityiskohtia ja suhteita, jotka sitten käsi tulkitsee paperille.
Nyt nuo vuosikymmenten aikana syntyneet piirrokset tarjoavat materiaalia maalauksille: piirrän viivapiirroksen uudelleen ja levitän värin palettiveitsellä. Lopputulos voi olla realistinen väreineen ja muotoineen, toisinaan taas impressionistis-abstraktinen.

Työni ovat rajattuja otantoja suuresta äärettömyydestä.
Maalausten osalta näyttely tarjoaa tilallisen taiteen kokemuksen eurooppalaisen rakennustaiteen ja arkkitehtuurin konteksteissa.
Lasityöt, jäänkaltaista kiiltoa ja valon leikkiä, on nähtävissä toisenlaisena tulkintana rajatusta äärettömyydestä. Vanhat lasiesineet saavat näissä töissä uuden elämän – yksi lisä myös ajan tulkintaan. Teokset elävät erilaisissa valaistuksissa, osin myös heijastaen tai taittaen valoa.
Lasitöissä olen käyttänyt kierrätettyä lasia, näin tässä korostuu yhä ajankohtaisemmaksi ja tärkeämmäksi tuleva ekologisuus myös taiteen kentässä.
Aivan tällä tekniikalla ei ole toisia taiteilijoita.

Aukioloajat:
6.6.–21.6. to – su 11–16
22.6.–19.7. ma – su 11–17

Vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa!