Pärjätään yhdessä -näytelmä
Miltä auttaminen ja avun saaminen tuntuu? Entä jos kukaan ei auta? Kuinka pienikin palvelus voi olla jollekin hyvin suuri ja merkittävä? Miten pärjätään yhdessä?
Pärjätään yhdessä -näytelmä perustuu Palvelukeskus Ilolansalon asukkaiden omiin tarinoihin. Ohjaaja Johanna Parkkinen on kesän aikana kokoontunut kerran viikossa Ilolansalon yhdeksän asukkaan kanssa. He ovat valmistaneet devising-menetelmällä teatteriesityksen, eli ryhmän kanssa on luotu esitys ilman valmista käsikirjoitusta.
“Alussa keskustelimme teemoista; auttaminen ja toisen ihmisen tarvitseminen. Siitä alkoi muotoutua esityksen runko, johon osallistujat saivat tuoda vielä itselle tärkeitä tekstejä ja lauluja”, Parkkinen kertoo.
Esitys käsittelee ikäihmisten omia kokemuksia Ilolansalossa asumisesta, ystävyydestä, iloista ja peloista sekä uuden elämänvaiheen löytämisestä. Osallistujat ovat esityksessä myös näyttelijöinä. Heitä säestää muusikko Janne Kuusinen ja tunnelmia luo valosuunnittelullaan Arska Halme.
Osallistujat ovat projektin aikana nostaneet esiin useaan otteeseen, kuinka tärkeältä yhdessä oleminen ja tekeminen on tuntunut. Projektin tavoitteena on ollut lisätä hyvinvointia ilon ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen avulla taiteen äärellä.
Parkkisen mielestä lopputulos on yhtä rikas kuin porukkakin. Jokainen pääsee loistamaan esityksessä omalla tavallaan. Tarina kuljettaa erilaisiin tunnelmiin ja yhdessä saadaan nauttia todentuntuisista hetkistä osallistujien omien tarinoiden, tekstien, laulujen, runon ja jopa räpin avulla.
“Seuraavaksi on ilo päästä jakamaan tämä puolen tunnin esitys katsojien kanssa ja antaa heille pieni palanen ikäihmisten elämän kokemusten tuomasta viisaudesta, rauhasta ja lämpimästä hymystä, jota ilman on vaikea yhdessä selvitä”, Parkkinen sanoo.
Pärjätään yhdessä on osa Salva ry:n 25-vuotisjuhlavuotta. Salva ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka toimii ikäihmisten ja avuntarpeessa olevan hyväksi Salosta käsin. Yhdistyksen kotina on Palvelukeskus Ilolansalo. Tapahtuma on toteutettu Salon kaupungin kulttuuriavustuksen avulla.
”Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle. Kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.”